Tapasin kesällä ihanan, lukioaikaisen liikunnanopettajani Lissun. Hän kertoi asian, jota en ollut itse lainkaan muistanut! Miten hykerryttävän ilahduttavaa! Nyt, koulutyöskentelyn ollessa jo täydessä vauhdissa kesätauon jälkeen, tuntuu sopivalta julkaista tämä tarina.
Lintsaus
Voi vain kuvitella, millaisia tekosyitä liikunnanopettaja saa päivät pitkät kuunnella sille, miksi itse kukakin ei voi liikuntatunnille osallistua. Selityksien keksimiseen on takuuvarmasti käytetty uskomaton määrä luovaa energiaa.
Ehkä poikkesin hiukan edellä mainitusta, sillä rakastin liikuntatunteja, etenkin lukiossa ja etenkin Lissun ohjaamia, enkä siis kokenut tarpeelliseksi olla tunneilta poissa. Kun nyt tapasimme, Lissu kuitenkin kertoi saaneensa minulta kerran kirjeen, jossa kerroin, että olin aikeissa lintsata liikuntatunnilta. Kaverit olivat kuulemma kehottaneet tähän, koska en koskaan lintsannut mistään! Tunnustin siis aikovani lintsata ja pahoittelin tätä kirjeessäni. Lissu kertoi kirjeeni jääneen mieleen, sillä se kuvasti niin hyvin tunnollisuuttani. Hän kertoi myös salaa ajatelleensa, että on hyvä, että edes vähän rikoin kiltin, tunnollisen tytön rajojani – olkoonkin, että tunnustin aikomukseni jo etukäteen. Eli sen kerran, kun lintsasin, tunnustin sen, vieläpä etukäteen!! 😀
Tunnollinen tyttö
Vaikka olin tyystin unohtanut tuon villiäkin villimmän lintsaukseni, tunnistan vaivatta tarinasta Kaisan, joka aina halusi tehdä oikein ja niin kuin kuuluu. Tunneilta pinnaaminen ei ollut tärkeää, koska tykkäsin koulusta ja halusin noudattaa sääntöjä – en pahoittaa kenenkään mieltä. Lisäksi janosin tietysti myös hyviä arvosanoja. Lissu tosin hymyili, ettei tuo lintsauskerta vaikuttanut arvosanaani millään tavalla. Ihanaa kyllä, muitakin minuun liittyviä juttuja oli jäänyt Lissulle mieleen. Se tuntui jotenkin mukavalta.
Tarinalahja
Lissu, jos luet tätä: pahoittelen, jos tarina ei mennyt aivan oikealla tavalla. Olin niin iloisesti hämmennyksissä tapaamisestamme, etten hoksannut painaa kaikkia sanojasi täydellisesti (!) ja tunnollisesti (!) muistiini. Kiitos, kun annoit minulle lahjan tämän tarinan muodossa. Haluan jakaa sen myös muille tunnollisille, sillä onhan se hiukan huvittavaa, että sen kerran kun lintsasin, ei se oikein edes lintsaamista ollut 😀
Tunnollinen rebel
Melko viaton lintsaustarina sai minut jälleen kerran tarkastelemaan omaa monisyistä persoonallisuuttani. Olen ollut kiltti ja tunnollinen, halunnut miellyttää muita ja olla mahdollisimman vähän vaivaksi. Ja kuitenkin minussa on samaan aikaan elänyt pieni, pippurinen rebel, joka on viitannut kintaalla säännöille ja odotuksille, muodollisuuksille ja ennakkokäsityksille. Ehkäpä Lissu tunnisti minussa tuon puolen. Ja aivan varmasti tuo kaikki saakin kuulua minuun, kaikessa ristiriitaisuudessaan.
kuvat: Shutterstock
